Käyttäytymiskukkasia vol. 1

Ympäröivä maailmani on täynnään alati mielenkiintoisia psykologisia ilmiöitä ihmisten käyttäytymisissä.

Kirjakaupalla vuorovaikutus- ja päätöksentekokuviot ovat tutkiskeltavissani jatkuvasti.

Jo lähestymisen ja tervehtimisen aikaansaama reaktio asiakkaassa kertoo minulle jotain. Jotkut ottavat palvelutarjouksen herkästi vastaan, toiset vakuuttavat selviävänsä itse. No, selviämistä en yleensä kyseenalaistakaan. Pahemmastakin selvitään. Mutta asioita voi tehdä helpommin tai vaikeammin, itsenäisemmin tai dialogissa jne. Up to u!

Kun osto/myyntitapahtuma etenee, on hauskaa seurata päätöksentekoa. Jollekulle kolme euroa maksavan onnittelukortin valitseminen kestää kymmeniä minuutteja, puoli tuntiakaan ei ole harvinaista. Toinen ostaa viidessä minuutissa lahjakirjat koko perheelle. Tarkemmin tietämättä etukäteen, mitä oli tulossa ostamaan.

Tuskallisimpia ovat ne lahjanostamisprosessit, joissa asiakas kuvittelee kykenevänsä tietämään lahjansaajan ajatukset, ostamaan saajalle varmasti mieluisen lahjan, kirjan, kortin tai muun. Takuuvarma lahja on melkein mahdottomuus. Lempikirjailijan kirjakin voi olla sillä kertaa pettymys.
Vieläkin kiintoisammaksi valinnanvaikeuksien syvimmät salat tulevat, kun pälkähästä päästävä lahjakorttikaan ei kelpaa. Vaikka kertoisin, että useimmat lahjakortillaan itselleen taatusti mieluisia tavaroita/kirjoja ostavat ovat tyytyväistä porukkaa.

Hämmästyn joka kerta myös niitä kummitätejä, jotka ostavat kummipojilleen rippilahjaksi tätimäisiä elämänviisauskirjasia. Joiden kansikuvassa hymyilee vaikkapa suloinen siili, ei se Kiroileva. Kelle lahja oikein onkaan ostettu?! Eräs rouva pokkanaan paljasti ostavansa sellaisen opuksen itsensä takia, sillä ei ole väliä, vaikkei poika sitä koskaan lukisikaan. Kummallista kummiutta.

Itsepäisesti omia käsityksiään lahjansaajan aivoituksista tuskaileva saa minutkin melkein ahdistumaan. Mutta jos lahjan valitsemisen haluaa olevan niin vaikeaa, kuten moni ääneen ähkii, se on jokaisen oma asia. Sitä minun on itselleni toisteltava. Helpotusta ei voi tarjota väkisin.

On myös heitä, jotka tulevat uusiin aatoksiin, kun heittelen erilaisia näkökulmia valintaprosessiin. Kirjalahja voi olla lahja kaksin verroin, kun se onkin joku uusi, yllättävä, jota lahjansaaja ei osaisi toivoakaan. Lahjansaaja voi löytää näin esim. uuden kirjailijan lempigenrestään. Sellainen ajattelutapa on pelittänyt joskus, minulle on jälkeenpäin kerrottu.

Uuden taktiikan omaksuminen toimii toisilla nopeammin, toisilla hitaammin. Eräs rouva lähti kanssani kassalle käsissään lahjakirja tädille, sellaisen kirjailijan kirja, jota täti on tottunut lukemaan. Ulospäinkin näkyneen vakavan pohdinnan päätteeksi hän palasi kassalta vaihtamaan kirjaa ihan uuteen mutta samantyyliseen kirjaan. Kehaisin ostajaa rohkeudesta ja toivoin hartaasti sekä mielessäni että ääneen, että lahja olisi mieluinen. Olin kuitenkin puheideni takana edelleen.

Toisenlaisiakin tapauksia on. Rouva pähki lahjakirjaa ystävättärelleen. Jokaisesta kirjasta löytyi jotain epäilyttävää, mahdollisesti osoittelevaa, liian rohkeaa, liian tavallista... Eitällaista-arvioiden lista tuntui päättymättömältä. Lopulta rouva valitsi suosittelemani Haahtelan Traumbachin. Siinä olisi lahjansaajan toiveita ajatelen psykologista näkökulmaa, kaunista kieltä ja kiintoisa tarina. Pari päivää myöhemmin rouva tuli vaihtamaan kirjan. Hän oli lukenut ammattilaiskriitikoiden moittivia arvioita. Ei halunnut antaa sellaista lahjaa. Esittelin hänelle lisää ja jätin hänet lopulta yksin valitsemisen suolle. Lopulta hän tuli kysymään minulta, voisiko Hämeen-Anttilan 'Tuhannen ja yön erotiikan' antaa lahjaksi. "Itse ainakin sellaisen haluaisin", hän totesi. "Mikäpä ettei, hyvä valinta varmaankin." Kassalla rouva vielä perusteli peruutustaan: "Luotan enemmän ammattilaisarvioijiin." Kun olin hänelle kertonut, että negatiiviset kritiikit olivat ammattilaisten, positiiviset minun ja tavallisten bloginpitäjien.
Mitä kaikkea tämä prosessi kertoikaan rouvasta itsestään?!  Lahjansaajasta tuskin mitään. Vaikka se oli valinnan pääkriteeri. Tai sen olisi pitänyt rouvan mielestä olla.

Laajemman tuotevalikoiman ääressä olen huomannut kaikenlaisia tekijöitä, jotka valintoihimme vaikuttavat.  Kortteja ym. valittaessa lempivärit ovat tietenkin yksi valintaperuste, kuva-aiheiden ja muiden lisäksi. Alepokkareita ostaessaan joku saattoi joutua valitsemaan monen mieluisen kirjan väliltä - kun piti ostaa ne kolme pokkaria 12€llä. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun valittujen pokkareiden kansien väritys mätsäsi ostajansa vaatetukseen. Kun ei osaa valita rationaalisesti, tiedostamattomat kriteerit saavat vallan. Saatoimme saada hilpeät naurut, kun asiakkaalle siitä mainitsin. Peruste se on salakavalakin sellainen. Eikä välttämättä huono.

- - -

Heh. Nythän miä sen hokasin! Olen käyttäytymistieteilijä, kasvatustieteiden maisteri pohjakoulutukseltani. Olen mennyt väittelemään vuosikausien ajan, etten oppinut yliopistoaikanani mitään, ammatillista.

Keskityin silloin rakastamiseen. Viivyin Jyväskylässä yleensä maanantaista keskiviikkoon ja sitten palasin elämääylläpitäviin puuhiin kotiin. Tai jos olin Jykylässä pitemmän putken, niin aika meni aatellessa, rakastani, päivät päätä käännellessä, kirjeluukun ja lennättimen suuntaan, viestejä ootellessa ja haaveksiessa.

Mutta taidankin olla käyttäytymissuuntautunut ihan läpikotaisin.

Ja kun luen tätä kirjoitusta, voin päätellä paljon itsestäni. Käyttäytymisestäni dialogissa. Käyttäytymisestäni asiantuntija-asemassa. Elämänasenteeni ilmenemisestä työkäyttäymisessäni. Ja...

-