Huomaan hymyhuulet

Hymy on ihme. Ilahduttava ihme joka kerran, kun sen silmiin saa. Niin omiin kuin toistenkin.

Hymyn palaaminen vakavaksi venähtäneille kasvoille ei lakkaa minua hämmästyttämästä. Ja hämmästyä saan alvariinsa.

Ajatusten voimaa -kurssit vankiloissa ovat yksi näiden arkisten ihmeiden ilmaantumispaikka. Monesti miehet tulevat infotilaisuuteen ja ensimmäiseen istuntoonkin hartiat lysyssä suu viivana. Joskus ensimmäiset puolitoista tuntia riittävät siihen, että hymyjä vilahtaa silmäkulmissa ja suupielissä. Viimeistään toisen kerran lopulla useimmat kurssilaiset lähtevät selleihinsä hymyillen ja kolmannelle kerralla he myös tulevat aamulla hymyssä suin reippain askelin. Se on hykerryttävä näky.

Ilo ja innostus tarttuu, niin se vaan on. Olen edelleen täpinöissä aiheestani ja useimmat palautelomakkeet kertovat, että kurssilaisetkin ovat, alkuennakkoluuloistaan huolimatta. Kirjoittamisessa on taikavoimaa. Ajattelemalla tapahtuu monenlaista hyvää.

Saman ihmeen todistin eilen, kun olin mukana seurakunnan järjestämällä naisten päihdeleirillä. Tyypillistä on, että osallistujat eivät kohteliaisuuttaan osoita, miten epäluuloisia asiaani kohtaan ovat. Tälläkin kertaa eräs vanhempi rouva avautui session loputtua olevansa iloisesti yllättynyt siitä mitä sai kokea. Oli ollut vastahankainen sisimmässään kuullessaan, kuinka joku luovuuttaja (mitä ihmettä sekin on?!) tulee heille esittämään mitälie. Toistakymmentä nauravaista naista poistui leirikeskuksen pihamaalle auringon hymyistä nauttimaan. Minuakin kokovartalohymyilytti.

Hymy jäi kasvoille ja Kauppakadun läpi kulkeminen kesti parisen tuntia. Sen verran monta kanssaihmistä tarttui hymyhaaviin vaihtamaan kuulumisia. Mielelläni vastaanotin hymyilyä itsekin. Kiitos vaikkapa Murus-Kallen, jonka tavaramerkkinä on hymyisä asiakaspalvelu. Ja Maria P:n Päivin, jonka sivutuotteisiin kuuluu hymy, niin viinin, kahvin kuin vesilasinkin kera.

Hymy on valitettavan usein kadoksissa yhdessä sun toisessakin yhteisössä, työmailla, mailla ja mannuilla. Se on kummaa, kun hymyileminen ei maksa mitään.

Muinoin sapattini alkuvuosina tutkiskelin hymyilyn voimaa kaupunginkatuja rahattomana työttömänä kuljeksiessani. Hymy sai aikaa hymyä. Olen käyttänyt siitä lähtien myös mielen huijaamista myönteiseksi. Aivorukathan eivät tiedä, onko hymyyn todellista syytä vai ei. Kun hymyilen, erittyy endorfiinia, joka viestittää aivoille, että hymyilyyn on aihetta, ja hymy vahvistuu, vaikkei eritystä syytä olekaan ja positiivinen oravanpyörä on valmis. Testaa, jos et usko.

Jos et mitään varsinaista syytä iloon löydä juuri nyt, lue lista hymyilemisen eduista ja motivoidu näistä 9 syystä hymyyn.

Se, että ihmiset hymyilevät, on ainakin minulle jatkuva ilon aihe.

Hymyilkäämme kaikin voimin!