keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Kun vihdoin kirjoitan, kirjoitan maitopurkista

Toistelen kirjoittajilleni, kuinka mistä tahansa voi kirjoittaa. Miksi siis en ole puoleen vuoteen kirjoittanut yhtään Silviistee -tekstiä?! Sitä sopii kysyä. Ja paheksua itseään. Jos kuvittelisi sen auttavan, kannustavan kirjoittamiseen. En kuvittele.

Hiljaa sisimmässäni olen maanitellut kättäni kirjoittamaan. Ja nyt istun tässä. Näpyttelen joutavia, mutta taputan lempeästi olkapäätäni: Hyvä tyttö! Alusta on aloitettava joka kerta. Ensimmäiset sanat, rivit ja kappaleet ovat kiitorata, siitä se lähtee. Kuten guruni Torsti Lehtinen opastaa.

Muistan jostain lukemista käsittelevästä haastattelusta, kuinka nuori mies kertoi lukevansa lähinnä maitopurkin kylkiä. Hyvä, että edes niitä, ajattelin silloin.

Joulun alla näin mainoksia Kiehu-maidosta. Joka ei pala pohjaan. Ylimielisesti totesin, etten tarvitse sellaista. Minullahan on puurokattila. Kun ryhdyin joulupuuroa keittämään tavallisesta punaisesta maidosta, en löytänyt puurokattilaa mistään. (Muistin sitten kyllä minne se oli joutunut.) Puuron keittely teräskattilalla vaati erityistä tarkkaavaisuutta. Joulupuuro on pyhä asia, eikä siinä saa maistua muu kuin nostalgia. Joululta se sitten maistuikin.

Äsken pitelin Kiehu-maitopurkkia kädessäni. (Niin, samaa herkkua on saatava useamman kerran, kun sen pitkästä aikaa löytää.) Hämmentelin riisiä maidossa ja tarkkailin tilanteen kehittymistä.

Miksi pohjaanpalamaton maito keksittiin vasta nyt? Puuroja on keitelty iät ja ajat. Luin purkin kyljestä, että maidosta on poistettu sellaiset proteiinit, jotka ovat pohjaan palamisen aiheuttaneet. Kuka sen keksi?

Kenelle on tullut mieleen, ja missä tilanteessa, voisiko pohjaan palamisen estää? Onko hän miettinyt sitä tykönään, kotona puuroa keitellessään? Saanut hetkellisen oivalluksen kesken työkiireiden maisemakonttorin ikkunasta ulos tuijotellessaan? Vai tiimipalaverissa, kun on kuumeisesti ideoitu uusia tuotteita maidon kulutuksen lisäämiseksi? Vai tuskitellessaan, miten tehdä itsensä tarpeelliseksi, yt-neuvottelu-uhan alla? Vai kesälomalla mökkirannassa kesken saunanlämmityksen, kesken kalakeittohaaveiden, kun pää on tyhjentynyt kaikesta turhasta?

Ja mitä tuo keksijä ajattelee nykyään lähikaupan maitohyllyn ääressä? Tunteeko hän joka kerran mielihyvää, iloa oivalluksestaan? Kertooko hän vieressä seisovalle asiakkaalle, että "öhöm, minun harmaat aivosoluni ovat tuon arjenhelpotuksen takana"? Skoolaako hän sunnuntaisin aamupuurolla rakkaansa kanssa Kiehulla, shamppanjalaseista? Kertooko tuo rakas kaikille tutuilleen, kuka keksi Kiehu-maidon? Kirjoittiko keksijä onnistumisen hetkestä vuolaan selostuksen päiväkirjaansa? Listaako hän sen vuoden kohokohtiin "tilinpäätöstä" tehdessään? Ja minä vuonna hän sen keksi? Kuinka kauan kestää prosessi ideasta tuotteeksi meijerialalla?

Kiehu-maito. Kysymysten, kirjoittamisen aiheiden loputon lähde! Arjen estetiikkaa, pöydällä ja kattilassa! Kohta minulle suussasulamistaivas!

Kiitos teille, tuntemattomat, oivaltajat ja toteuttajat, maitoasiantuntija, proteiinitutkija ja purkkisuunnittelija! Heidän esimiehensä! Menneet opettajansa! Luovuuden tielle saatelleet äiti ja isä!

Hyvä Suomi!


-