Vakavasti otettava äänestys

Äänestä 2000-luvun paras kotimainen romaani. HS

Ihan sydämestä vihlaisi. Olisin saattanut missata koko äänestyksen, jos se ei olisi sattunut tänä aamuna silmään. Onneksi en mennyt onneni ohi.

Kirjojen ajatteleminen, omassa päässä käydyt kirjalliset dialogit ovat rattojen ratto. Lukupiirikeskustelutkin ovat. Ja satunnaisemmatkin puheet kirjoista. Joita silloin tällöin virittyy.

Mutta että tällainen aamunavaus!

Aamuteetä hörppiessä tein ratkaisuni. Ainoa tapa hoitaa tällainen valintaoperaatio on luottaa intuitioon. (Niinkuin itse kanssaihmisille saarnaan.) Jos antaisin itselleen enemmän aikaa, spekulaatioista ei tulisi loppua enkä loppujen lopuksi olisi yhtään varmempi kuin nyt. Siitä, mitkä kirjat ovat olleet minulle merkittävimmät tällä vuosituhannella. Hyvinhyviä kirjoja ilmestyy ainakin joka vuosi. Ja sillä perusteella pitäisi saada antaa ääniä 13 kirjalle. Eikä minulla olisi vaikeutta niitäkään valita.

 Kirjasin valitsemani kirjat perusteluineen netti-Hesarin sivulle. Vain 200 sanaa tilaa perusteille, hmmmm... Ymmärränhän minä sen, mutta kun olisi niin paljon sanottavaa. Vaan hyvää harjoitusta, kyllä kyllä! Opiksi on.

Valintani, jotka ovat nyt kiveen kirjoitetut, tai siis bittiavaruuteen, olivat:

1. Aki Ollikainen: Nälkävuosi

Hämmentävän täydellinen kertomus. Niin kaunis kuin tummanharmaa ja musta voi olla.

Kuoleman karua kauneutta. Lukiessaan siihen voi suhtautua tyynesti, hyväksyen.

Erityiskehut ulkomuodolle.

2. Asko Sahlberg: He

Äärimmilleen harkittuja jokainen sana, jokainen lause. 

Syvä ja voimakas. 

Mystinen ja tumma. 

Elämä on valintoja.

3. Lars Sund: Aamu-unisen lintubongarin tunnustukset

Rariteettihälytys – kotimaisten kirjojen sitruunavästäräkki.

4. Pirkko Saisio: Punainen erokirja

Koko trilogia on omalla äänellä vahvasti, kahdesti koettu elämän tarina:

Siksi minusta tuli minä.

5. Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet

Pieniä ja suuria teemoja luontevasti, huomaamatta kuin spiraalina ihmisestä toiseen, tilanteesta toiseen. 

Onko pohjimmiltaan mikään muuttunut verrattuna tähän päivään...

-

Ok. Ei huonompia valintoja, minusta.

Mutta monta loistavaa kirjaa jäi tällä kertaa valitsematta. Niin kuin aina. Vaikka yhtä hyvin olisivat voineet tulla valituksikin. Mm. Leena Krohnin 'Valeikkuna' tai 'Hotel Sapiens'. Hannu Väisäsen 'Vanikan palat'. Pirkko Aitoahon 'Tiistait ovat hyviä lähtöpäiviä'. Joku Juha Seppälä. Tai Petri Tamminen.

Suosikkini tuskin tulevat valituksi parhaimmaksi kirjaksi. Äänestyssivulla tekstin ennakkosyöttö ei tunnistanut noista valinnoistani kuin kaksi. 

Olen valintojeni takana. Niinkuin olen suomalaisen nykykirjallisuudenkin.

Äänestin siis olen.