Kiitos kun uskalsit reagoida. Teitä oli vain muutama.
Mustaa on kaikkien elämässä. Jokaisella on mustansa. Syysnainen on niin sinut itsensä ja väriensä kanssa, että hän ei pelkää katsoa mustaansakaan, hän tunnustaa sen olemassaolon. Kun mustansa tiedostaa, se ei vie voimia. Sillä, jos mustaa koettaa olla näkemättä, se vie energiaa, kuten muutkin kulissit ja ”itsensä sopivaksi näytteleminen”.
Kun mustansa tiedostaa ja hyväksyy, sen kanssa on helppo elää. Sitä ei tarvitse kieltää, salata, sen ei tarvitse pelätä paljastuvan, jos joskus haluaisikin olla oma kokonainen itsensä: harmaa, musta, punainen, oranssi, keltainen, valkoinen… Itse olen löytänyt jopa vihreän ja sinisen.
Kun katsoo omaa mustaansa levollisesti, näkee myös muut värit, voi antaa niille tilaa. Uskaltaa olla räiskyvä oranssi, kiihkeä punainen, intohimoinen violetti, uhmakkaan keltainen, vapaa viininpunainen, lapsellinen pinkki, lässy marjanpuuronpunainen.
Musta, jos sitä ei tunnista eikä tunnust, peittää alleen kaikki muut värit, myös valoisimman valkoisen. Tällä hetkellä näkee ihmisissä ympärillään mustaa, harmaata, tekoturkoosia ja kalvakkaa oranssia, sammunutta tummaa eri sävyissä - ainakin vaatteissa.
* * *
Syysnainen leimuaa ja loimuaa, vaikka jalkojen juuressa on kuolleita lehtiä, maatuvaa mennyttä, pettymysten tunkioita ja surujen hautausmaita. Syysnaisella on kaikki maailman värit ja Maalarikissat ovat ne tehneet!
Kaikkia värejä voi tulkita erikseen, mutta jos ne kaatuvat samaan pyttyyn, niistä tulee tasapaksua ruskeaa, mitäänsanomatonta ja valjua. Hengetöntä.Elämä on parasta värikuvina. Mustavalkoisilla kuvillakin on tehtävänsä, ne näyttävät selkeämmin rajat, erot ja sävyjen määrän. Eläköön värit! Eläköön värikäs musta! Musta tekee mahdolliseksi valkean, elämän ilon. Mustaa ei tarvitse pelätä, ei peitellä. Keneltäkään, ei edes itseltään.
* * *
Huomaan, millainen onni on runoinakin tuoda näkyville kokemuksiaan, joihin kukin voi peilata omaa mustaansa, jos siihen on valmis, tai oivaltaa mustan olemassaolon. Ei tarvitse sulkea silmiään elämältä. Tarttua kynsin hampain harmaaseen, jäädä sen vangiksi, sokeaksi elämän hurjalle väriloistolle. Saa katsella sateenkaaria, auringonlaskuja, revontulia suoraan silmiin, ei kameran silmän taakse piiloutuen ja latteilla kuvateksteillä kaiken vesittäen.
Ei tarvitse sylkäistä kolmesti olkansa yli nähtyään mustan kissan juoksevan tien yli. Ei tarvitse taikauskoa, usko elämän voimaan ja maailmankaikkeuden logistiikkaan riittää.
Pysähdyin sanojesi takia taaas hetkeksi oman mustani äärelle. Hieman siinä auttoi myös Linnanvirran - pitkään diagnostiikkakokemukseensa vedonneen!?! - lääkärin akuuttiin hätään ja huonoon vointiin antama Hossa-resepti. Hossan värikallioita halusin katsomaan jo aiemmin tänä kesänä, ja reseptin takia yhä vahvemmin..
Kun mustassaan aika ajoin levollisesti viivähtää, alkaa tapahtua (suurta ja värikästä), päässä ja elämässä. Niin kuin tämä minusssa ryöpsähtelevä kirjoitusvirta.
* * *
Kiitos, ihminen, että autoit minut näkemään, kuinka syvälle, kuinka korkealle olen päässyt, turvaan ja toivoon! Viisaan Tommy Tabermannin sanoin:
"Tähtikirkas öinen laulu
halkaisee maailman musertavan pimeyden,
saa sen murenemaan
Sitä laulua kukaan ei saata kuulla korvillaan,
se on kuultava korvitta, tuntemalla sieraimissaan
Se, tuntemalla kuuleminen,on villien eläinten
ja puhdassieluisten etuoikeus
Tuulisina päivinä, ja niitä riittää,
ne ovat sikiävää sorttia, tuuliset päivät,
Rakkaus on meidän ainoa aluksemme
ainoa kyllin painava köli
ainoa kyllin suuri purje
ainoa kyllin kantava tuuli
ainoa oikea ilmansuunta
Lyhyt kynttilänpätkä,
lyhyt kuin jäljelläolevat päivät,
palaa pullonsuussa pöydällä
uhkaa kohta huokaista viimeisen kerran
Vielä on aikaa valita
ennen pimeää ja kaaosta:
Niin lähelle kuin uskallat päästää,
niin lähelle pääset
Niin paljon saat kärsiä kipua, pelkoa,
niin syvälle, niin korkealle
saat uinahtaa turvaan, toivoon
Niin lähelle kuin uskallat,
juuri niin paljon saat "
* * *
Päähän pätkähtäneet 'Maalarikissat' inspiroivat minut tämän päivän duuneihin ja vähän sivupoluillekin. Em. sadussa musta vain vilahtaa, mutta lapsilla on oikeus olla näkemättä sitä. Sen ehtii aikuisenakin.
Värejä pönttötolkulla kaikille, siveltimiä, joilla niitä voi huiskia ja paljon kankaita, paljon paljon kankaita!
