Panettelua ja epäolennaisuuksia

Luin Reidar Palmgrenin kirjan. Pidin siitä. Tänään eräs asiakas ei antanut Sudenmarjalle tilaisuutta, koska Palmgren on hänen mielestään ylimielinen, itsensä toisten yläpuolelle asettaja. Hmmm... Jos olisin kuullut tämän mielipiteen ennen lukemista, olisiko se vaikuttanut minun lukemiskokemukseeni? En ole suopea heille, jotka itseään ylentävät. Jäikö minulta jotain huomaamatta, kun en nähnyt moista virettä kirjassa ollenkaan? Olen kyllä päätellyt jotain Palmgrenista, kun hän Satu Silvon kanssa... ja silti luin kirjan välittämättä niistä panettelevista ajatuksista. Hmmm...

Useampi Veikko Huovisen ihailija ei osta Panu Rajalan hänestä kirjoittamaa 'Hirmuista humoristia'. Rajalan persoonan takia. Ei vaikka puolustelisin Rajalan erinomaisuutta elämäkertakirjailijana elämäkertafani Marjan arvioihin vedoten. Marjalta ei saa turhanpäiten kehuja.

Olen antanut monesti itsenikin vaikuttua jonkin kirjailijan tai muusikon tai näyttelijän henkilökohtaisuuksista. Siis hänen julkisista esiintymisistään saamistani käsityksistä. Ne käsitykset ovat värittäneet arvioitani jonkin heidän taiteellisen tuotoksensa hyvyydestä. Omakohtaiset, lyhyetkin live-kosketukset taiteilijaan ovat vaikuttaneet vieläkin voimakkaammin.

Lakkasin lukemasta ihailemani Tuulaliina Variksen kirjoja sen jälkeen, kun hän tylyili minulle, lyhyessä kohtaamisessa muinoin Savonlinnan Knut Possessa. Arvostan silti hänen lausuntojaan mm. Kirjailijaliiton puheenjohtajana ja sanomisiaan vaikkapa Voimalassa männäkeväänä. Ja ehkä luen vielä hänen kirjojaankin, jotkut niistä kun ovat lukemattomina hyllyssäni.

Anja Snellman käyttäytyi (siis kirjoitteli) minun mielestäni moukkamaisesti ja omahyväisesti muinoisessa Hesarin lukupiirissä. Hänenkin kirjojensa lukeminen lopahti siihen. En pysty edes työssäni esittelemään hänen kirjojaan. Myyn kyllä, jos joku haluaa oma-aloitteisesti ostaa. Sentään, heh.

Kun Claes Andersson oli kerran kukkakaupassa töykeä ja tahditon, en enää ole arvostanut häntä ihmisenä, ja kuuntelen hänen puheitaan rumin korvin. Runojaan rakastan edelleen. On ne vaan niin hyviä.

Ei mitään logiikkaa... ei suoraselkäisyyttä...

Martti Lindqvist-vainaa oli oikeassa, kun totesi, ettei koskaan pidä mennä tapaamaan idoliaan. Jos haluaa pitää hänet idolina jatkossakin.

Vaan sellaista se on. Inhimillistä. Suhtautuminen.