Silloin otin käteeni Sovittelu ry:tä lahjaksi - viisi vuotta aiemmin - saamani 'Saat sen mistä luovut'.
Muistan sen yön, kun luin kirjaa ja itkin. Elämäni ensimmäisessä omassa asunnossani.
Soitin Tiinalle ennen aamukahta ja luin hänelle kirjaa ääneen. "Kuuntele, kuuntele, tää on ihan ku mulla..." En ymmärtänyt kaikkea. Vastustin jotakin. Mutta sen jälkeen elämästä on tullut toisenlaista. Olen ymmärtänyt yhä enemmän, huomannut ne lauseet todeksi omassa elämässäni. Pikkuhiljaa.
Samansuuntaista ohjausta olen saanut muualtakin. Tai olen ollut sellaiselle vastaanottavainen. Siksi se kai minussa niin vahvasti elää, hellsteniläisyys.
Olen saanut todistaa monta kertaa, että saan sen mistä luovun. Ennemmin tai myöhemmin.
Ja mistä tämä herkkä hetki???
Ihminen tavattavissa eli Tommy H sanoi minulle tänään: "Kun pelko käy sietämättömäksi, on tullut aika hyväksyä oma voimattomuus ja luopua hallinnasta. Opetella luottamaan ja olemaan hiljaa."
Tajusin, että sehän tässä taustalla onkin. Pelko!
Olen vetäytynyt tänne neljän seinän sisälle. Pelkäämään. Omien turvatyynyjeni keskelle. Sohvalle ja sängylle ei muita mahdu, sillä kukkuraiset kasat tyynyjä ovat vallanneet ne. Ja uusia en voi vastustaa. Paitsi kalliita sellaisia. Turvatyynyjä on oltava, että muistan. Luottaa.
Määrittelen mielessäni turvallisen elämän uudelleen. Ja sitä kautta elämänhallinnan, joka on minulle absurdi käsite, yhä edelleen. Paitsi jos määrittelen sen luottamukseksi elämään.
Olen niin hiljaa kuin osaan. Ja yritän olla vielä hiljempaa. Että olen valmiina kuulemaan.
Tiedän, että on maltettava olla hiljaa, ehkä pidempään kuin haluaisin. Mutta olen.
Hyvin hiljaa.
-
ps. Heti, kun olin kirjoittanut tämän, luin eräästä kirjasta Goethen lausuman:
" Elämässä on loppumattomasti vaaroja ja niiden joukossa yksi on turvallisuus."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti