keskiviikko 22. elokuuta 2012

585 sivua ja varjoisia ajatuksia

Luin maailmanlaajuista kohua ja menestystä saavuttaneen Fifty Shades of Grey'n. Vastoin parempaa ennakkoluuloani ja perinteikästä tunnuslausettani "Minä vastustan!".

En lukenut sitä sanasta sanaan, kaikkia 585 sivua. Ekana iltana luin 48 sivua ja toisena hompsin loput. Koukutuin siis. Mistä tässä oikein on kysymys??? Ja jos en olisi "lukenut" kirjaa loppuun, olisin jäänyt ihan eri aatoksiin kuin nyt.

Teksti oli sutjakkaa, mutta heti aluksi tuntui että amerikkalaisen pinnallisuuden vaivaamaa. Mitään Twilighteja en tarinassa nähnyt, vaikka jossain oli tätä kirjaa siihen maailmaan verrattu. Heh, enhän ole nähnyt tai lukenut niitäkään. Mutta siis sitä, millaiseksi ne kuvittelen, juttujen perusteella.

Anastasian ja Christianin tarina - tai siis sen alku, tarinahan jatkuu kaksi kertaa yhtä paksun kirjan verran - herätti ajatuksia. Kymmeniä ajatuksia. Enemmän kuin sen etukäteen virinneen, eli miksi tällaista luetaan. Ja sen toisen eli miksi ihmiset haluavat lukea Toreyhaydeneitä, Stiglarssoneita, Nälkäpelejä... Tai tiedänhän minä, ja luulenkin, mutta silti.

Annan ajatusteni virrata...
- mikä on kirjan menestyksen salaisuus? pelkkä yksityiskohtaisesti kuvattujen seksikohtausten määrä?
- mikä on fantasioimisen ja toden ero? jos fantasioit raiskatuksi tulemisesta (kuten kai edelleen monet naiset ja ehkä miehetkin fantasioivat), et todellakaan halua kokea sitä oikeasti, ainoastaan leikkimielellä, siis kun tosiasiassa et halua mutta leikisti juu; oikea raiskaus on ihan jotain muuta
- ravistellaanko tässä amerikkalaista unelmaa miljonääri(i)n rakastumisesta?
- mikä on huoraamista? milloin se on hyväksyttävää?
- voiko (kalliiksi) huoraksi ryhtyjä pelastaa isäntänsä tai rakastunut ihminen rakastettunsa? opettaa häntä rakastamaan?
- osaako tämä nainen itsekään rakastaa?
- voiko äitiä pitää rakkauden asiantuntijana, koska hän on jo neljännessä liitossaan?
- selittääkö kurja lapsuus, ilmeisesti hyväksikäyttö yms, sadomasokismin? ja mitä sitten?
- mitä kaikkea rahalla saa? ihan antajan "vapaasta tahdosta"? entä epävarmoilla rakastamisoptioilla?
- millaiseksi muodostuu käsitys omasta seksuaalisuudesta, kun ensimmäinen rakastaja on sadomasokisti, vallan vammauttama?
- mihin kaikkeen sitä suostutaan rakkauden toivossa? mikä on rakkautta?
- miten ihminen sumuttaa itseään kuvitellakseen saaneensa juuri sitä mitä toivoo ja tarvitsee?
- mitä kaikkea manipuloiminen voikaan olla?
- mitä kertoo terapian mahdollisuuksista parantaa menneet kauheat kokemukset, kun terapoitava edelleen jatkaa toisten alistamista, kaikilla elämänalueilla ja saa toisen uskomaan, että kyllä hän tässä yrittää antaa mahdollisuuden myös rakastumiselle, oikealle rakastamiselle?
- miten ylistämällä alistetaan? ja näennäiskehumisella hämätään uskomaan, että enhän minä mitään sinulle väkisin tee, vaan oikeastaan sinäkin tätä tahdot?
- miten kumppanin sairaasta ajattelusta tulee ihan hyväksyttävää ja muka ymmärrettävää?
- mistä kaikesta voi sopia? pitäisikö parisuhteissa tehdä kirjallisia sopimuksia muustakin kuin siitä mikä on seksissä sallittua, mitä välineitä voi käyttää, mihin ei suostuta?
- miten paljon jää silti sopimatta ja ymmärtämättä, vaikka sopimuspaperi näyttäisi sisältävän kaiken mahdollisen?
- mihin asti toisen reaktioita, ajatuksia, voi kontrolloida? elämääkin, luvan kanssa ihan?
- voittaako järki?
- tähänkö on tultu, että minä, järkirakkauksien kritisoija, vaadinkin jotakuta olemaan järkevä?
- eli minun mielestäni tässä ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä???
-
-
-

"Lasken kädet pääni päälle. Tiedän, että hän haluaa minun pitävän niitä siellä, jotta en koskisi häneen. Olen hirvittävän kiihottunut ja tunnen jo, kuinka lantioni liikahtelee tavoitellen hänen rytmiään - haluan hänet sisääni juuri tällä tavalla, kovaa ja rajusti. Ah, odottelu on järjettömän kiihottavaa...
...
Olen loukussa. Christian hukuttaa minut alleen ja melkein tukahduttaa minut. Tunne on samaan aikaan taivaallinen: tilanne on minun aikaansaannostani, sillä villitsen hänet näin täydellisesti. Tunnen oloni itsevarmaksi ja voitonriemuiseksi..."

Ystäväni Sanna, parisuhde- ja seksuaaliterapeutti, aloittelee sivutoimista uraansa. Ehkä hänenkin pitäisi lukea tämä kirja. Hän tietää, mitä ajassa liikkuu, seksuaalisuudenkin suhteen, mutta silti...

Kuuntelin ilolla Sannan haastattelun radiosta eilen aamulla. Hän on todella alansa ammattilainen. Toivon Sannalle menestystä työssään! Ja paljon asiakkaita! Että terve ja nautinnollinen, värikäskin seksuaalisuus olisi mahdollisimman monelle arkista juhlaa. Ja että ymmärrettäisiin, mikä kaikki on normaalia, ihan normaalissakin seksielämässä. Ilman harmaita varjoja...

-
ps. Ihanhan tässä unohtui pipattaa siitä, että kun Christianin hiukset olivat kurittomat ainakin kymmenettä kertaa, niin alkoi kiristää...¨

-
pps. Luin pari arvostelua ja nyt tiedän mitä Alle ja Clle tulee jatkossa tapahtumaan. Voi voi. Ja huomaan olevani taas erilainen lukija, otan asiat niin vakavasti, heh. Opin myös uuden termin 'mommy porn'. Ja hämmästelen, että vielä tänäkin päivänä porno on niin salamyhkäistä, ettei siitä voi vihjata kuin ehkä kuiskaamalla bestikselle.


1 kommentti:

  1. Toivoisin niin Fifty shades of Greyn suhteen. Lukijoiden oivaltavan. Ettei kiltteydellä voiteta missään muualla kuin teinimäisessä fiktiossa. Mutta kun kuuntelee ihmisten puheita, niin näyttää useimmille olevan vaikea on nähdä pinnallisten sanojen taakse. Varsinkaan kun luettavissa on jänskiä asioita seksistä. Sanotaan ihan klitoris. Ja Holy fuck, kun tuntuu niin hyvältä pahalta. Eikä tartte mennä edes salaa nettipornosivuille. Ja voi uskoa amerikkalaiseen unelmaan, että kun vaan alistuu ja suostuu, niin prinssi tulee ja vie onneen hulipupperillaan ja syöttää hanhenrintaa...

    VastaaPoista