Aikaa arjen estetiikalle

Elämässäni on taas aikaa ja tilaa pysähtyä pienten kauneuksien äärelle.

Olimme ystävättäreni kanssa lomalla Iisalmessa. Hän on opettanut minulle kauneudesta nauttimista ilman, että sitä haluaa omakseen. Vietimme toista tuntia ihanassa vaatekaupassa. Hypistelimme ja sovittelimme mekkoja, takkeja, paitoja, puseroita ja huiveja, joihin minulla ei olisi edes varaa. Ihastelimme niiden värejä, kuoseja, leikkauksia, pieniä kekseliäitä yksityiskohtia. Tarjolla oli kaikkea ihanaa muttei itsellä tarvetta. Poistuimme kadulle kevätauringonpaisteeseen mieli vaaleanpunaisena kaikesta siitä kauneudesta, joka jonkun silmistä ja käsistä oli iloksemme kulkeutunut.

Kävimme myös muutamassa kultasepänliikkeessä, sillä olisin halunnut uuden killuttimen kaulaketjuun. En löytänyt mieleistäni, tilannetta osuvasti kuvaavaa. Illalla istuimme katsomossa odottelemassa teatteriesityksen alkamista. Pengoimme syistä ja toisista laukkujamme. Ystävättäreni poimi laukun sivutaskusta huudahduksen saattelemana oranssin puisen helmen. Hän oli ollut jossain naistenillassa, jossa piti valita jostain ystävästä muistuttava helmi. Tämä kyseinen oli muistuttanut minusta. Pujotin helmen kaulaketjuuni, ja siinä se oli! Uuden elämän merkki!
-

Musiikillnen makuni on ailahtelevaista sorttia. Levyhyllyssäni on lievästi sanottuna monenlaista musiikkia. Viimeaikainen, itsenikin yllättänyt ihastus on ollut Tuure Kilpeläinen. Joka on kaukaa katsottuna sellaista estetiikkaa, etten innostu, mutta lähempää katsottuna hän on ihan komea mies. Minun silmissäni. Hänen musiikissaankin on yllättävää kauneutta. Hän puhuu, tai siis laulaa elämästä kauniisti. "Povitaskussa rakkauden mentävä reikä, narikkalappu ja hummaniheitä. Sellainen on yksinäisen miehen puku." Huh. Hänen sävellystensä harmoniatkin ovat joissain kohdin arkiseen korvaan kauniilta kuulostavia. "Vaeltava aave" on sanaparinakin kaunis.
Hurahteluun taipuvaisena olen ostanut nyt Tuuren kaikki kolme levyä. Esteettiseen silmääni pisti levykansien samankaltaisuus. Ensin ajattelin "Mitä mielikuvituksettomuutta!". Sitten näin niissäkin harmoniaa. Ne näyttävät ihan hyvältä triona. Jatkuvuudessakin on viehätyksensä.
-

Kävin lunastamassa Kirjan ja ruusun päivänä - mikä on ideana arjen kirjallista kauneutta - Jari Tervon 'Jarrusukan'. En ole vielä osannut päättää, mitä ajattelen kirjan kannesta. Kuvasta katsottuna se näytti ankealta väreistään huolimatta. Kädessä se kaunistui. Mutta vieläkin näen siinä analogiaa hieman vasemmalla kädellä hutaistuun kirjaan, siis sen sisältöä ajatellen. Kyyninen satiirikko Tervo osaa todistetusti ajatella kauniimminkin eivätkä hänen lauseensakaan hullumpia ole. "Kannatti pitää mielessä yleisön mieltymykset. Se innostui enemmänkin vihaisista linnuista kuin viisaista tietäjistä, opettajat mukaan lukien." Terävä älykin voi olla joskus kaunista, jos niin haluaa ajatella. Ja nyt haluan. Kun kauneus on ajatusteni keskiössä.

"Siis kauneutta on. 

Rakkautta on. 

Iloa on. 

Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät puolustakaa niitä."

- Eeva Kilpi -