tiistai 12. helmikuuta 2013

Mauton vastalause

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Fazer kyseli omalla facebook-sivullaan, pitäisikö Runebergin torttuja saada ympäri vuoden.

NO EI TODELLAKAAN PITÄISI. Minä vastustan. Valtava vatsalause.

Miksi ihmeessä kaikkea pitäisi saada aina???

On ollut ihan tarpeeksi kamalaa pyhäinhäväistystä, että sesonkiherkkuja kuten em. torttujen serkkuja, laskiaispullia ja tippaleipiä, on saanut kuukausia ennen varsinaista juhlapäivää.

Joskus oli aikoja, ettei niitä kyseisenä päivänä saanut enää ollenkaan, ainakaan iltapäivällä töistä kotiin palatessa. Silloinkin tuli pahoitettua mieli, vaikkei Tuomas Kyrö ollut kirjoittanut vielä ensimmäistäkään kirjaa.

Ai miksikö ei saisi syödä herkkujaan aina kun tekee mieli?!

Saa toki, mutta eihän se maistu miltään, juhlavalta siis, jos aina saa, kun tekee mieli. Tai vaikka ei tekisikään, olisi pakko ostaa sellainen makeannälkäänsä, kun pullahyllyssä ei olisi muuta jäljellä.

Juhlan viettämisissä yksi viehätys on asiaankuuluvat herkut. Niistä nautiskelu. Ja ihanaa, kun voi odotella, milloin seuraavan kerran taas saa... vatsansa täyteen Sitä Herkkua. Mämmiä, pottupuuroa, uusia perunoita, madesoppaa, joulutorttuja, blinejä, martinhanhea, pashaa, nakkeja ja perunasalaattia...
-

Yhtä vastenmielinen ilmiö on se, kun kaiken pitää maistua kaikelta. Domino-keksi ei maistu dominokeksiltä vaan kaikelta mahdolliselta ja mahdottomalta kahvista salmiakkiin.

Tai jäätelön miljoonat makuvaihtoehdot. Vanhanajan vaniljajäätelö on noussut arvoon arvaamattomaan minun makuasteikollani. Ja jos vielä joskus saisi oikean vaniljaeskimopuikon, jossa ei ole edes suklaata päällä. Nykyisissä jäätelöpuikoissa on niin monta kerrosta erilaista suklaata ynnä muuta murusta ja roskaa, ettei jäätelön makua erota parhaalla tahdollaankaan.

Sanon minä, joka olen varsiNainen äkkiMakea herkkuPer...soona.

Joka en ole koskaan saanut syödäkseni esim. niin paljon marsipaania, että olisi alkanut yököttää. Ei edes silloin kerran jouluna, kun isä toi Teneriffalta tullessaan minulle lootallisen erilaisia marsipaanihahmoja. Njam ja maiskis.

Nii, ja äsken hampsaisemassani laskiaispullassa oli niin hävyttömän vähän mantelimassaa. Olisi pitänyt ostaa ekstrapötkylällinen sitä lisää...

Mantelimassamurhaaja, juu juu...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti