Vaikka haikeudella huokailenkin joidenkin nuorehkojen miesten kanssa käymieni keskustelujen jälkeen. Kuinka heissä on elämäniloa, uteliaisuutta, avarakatseisuutta, huumorintajua ja fiksuutta. Jopa kauniita käytöstapoja. Joita mieheltäni toivon.Surffailen taas Suomi24n sivuilla. Melkein kaikki ikäiseni, ja vähän nuoremmatkin miehet näyttävät vanhoilta, väsyneiltä, juoneilta, elähtäneiltä. Heitä kiinnostaa mopoilu, pihatyöt ja marjastus. Ja nainen, jonka kanssa voisi "tehdä yhdessä kaikkea kivaa". Mitä ihmettä se lieneekään...
Sanallisesti vaikutuksen tekevät miehet osoittautuvat useimmiten pelimiehiksi, varatuiksi seikkailijoiksi tai muuten vaan hukassaoleviksi. Tai niiksi, joiden elämän nainen, ihan tavallinen, pitäisi löytyä kymmenen kilometrin säteeltä. Tai sitten profiilin on kirjoittanut siskontyttö.
Vetovoimassani, toiveissani on jotain vinossa. Vilpitöntä rakkautta, jakamista toivon, mutta viestitän jotain muuta.
Uskon, että minulla on kuitenkin parantumisen toivoa. Jospa luettuani 'Sydämen viisauden' (Rudiger Schache) olisin taas vähän viisaampi. Sydämestäni. 'Sydänmagneetti' jo avasi vähän minulle sitä, miksi vedän puoleeni tietynlaisia ihmisiä, ja miehiä.Hämmästyttävää kyllä, taas kerran. Heti ensimmäiset 'Sydämen viisauden' sivut tiesivät, mikä minua nyt mietityttää ja vaivaa. Miksi en saa sitä mitä toivon? Mistä syntyvät ne vastavoimat, jotka estävät toivettani täyttymästä? Rakastumisen toivettani. Ja rakastetuksi tulemisen.
Yhden jo oivalsin. Olen päättänyt sen myöntää nyt. Ääneen tai ainakin kirjallisesti.
Haluan rakastua. Rakastaa. Tulla rakastetuksi.
Haluan miehen. Vielä tämän elämän aikana.
Olen valmis muuttamaan elämäni. Totaalisesti.
Jos jotain haluan, niin rakkautta. Kyllä kiitos.
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti