Osuvasti ilmaistu huomio. Vaan itse en ymmärrä, miten ihmiset jaksavat sellaisessa elää. Omasta tahdostaan.
Olen itse valinnut toisin. Ja huomasin juuri em. kommentoijan avulla yhden syyn.
Kun joka ainoasta pikkuruisesta asiasta politiikassa ja muussa julkisuudessa tehdään valtava numero, oma elämä täyttyy muiden ihmisten elämistä, sellaisten ihmisten, joiden elämä ei kuulu minulle mitenkään.
Vaikka näennäisesti puhutaan asiallisista asioista, jotka meitä koskettavat, asiallisesti muka, niin se ei ole totta. Julkisuuden (suosikki)henkilöistä on tullut keskipisteitä. Asiat ovat jo aikoja sitten hautautuneet kohinan alle. Ei siinä ole kyse mistään asioiden esilletuomisesta, kolmannen (vai neljännen) valtiomahdin pyyteettömästä halusta valistaa alamaisia, demokratiasta. Ainoastaan siitä, että lehti myy, teeveen mainosaika kelpaa. Että tiettyjen pankkitilien saldoista tulee yhä suurempia.
Kirjakaupassakin eniten myyvät kohuteokset. NalleWahlroosit ja SteveJobsit. Sanomattakin selvää olisi, että kyse on rahasta. Sen kaikissa muodoissa.
Olen lakannut katselemasta televisiota ja lukemasta päivälehtiä.
Olen edelleen tietoinen maailmantilasta, siinä määrin kuin se on minulle tarpeen. En ole tietämätön globaaleista tai paikallisista puutteista, epäoikeudenmukaisuuksista tai siitä, miten tämä maailma toimii. Mutta en halua olla mukana tuhlaamassa energiaani kohuista kouhkaamiseen. Negatiivisten asioiden parissa vellominen vie valtavasti voimia. Negatiivisten asioiden millä tasolla tahansa niin vieraiden kuin omien.
En jaksa innostua myöskään kansallisista potentiaalisesti positiivisista päivänpuheenaiheista ja tapahtumista. En seuraa jääkiekkoa, en idolseja enkä diilejä, en euroviisuja. Niistä kaikista on mennyt maku. Sisältö on menettänyt merkityksensä. Tai se on minulle vieras.
Se ei todellakaan tarkoita, etten innostuisi enää mistään. Päinvastoin. Valtavouhkaamisista sivuunjättäytyneenä minulla on energiaa ja voimaa kohista omassa elämässäni, lähipiirissäni ja vaikutuspiirissäni tapahtuvista asioista. Ne minulle riittävät. Niistä olen aidosti kiinnostunut. Niiden takana olen. Niiden eteen teen töitä.Olen antanut itselleni kertoa, että voimistani ja energiastani riittää myös muille. Saa ottaa vapaasti! Se ei ole minulta pois, ei, jään riittävästi saamapuolelle. Osin varmaan siksikin, että olen luopunut energiasyöpöistä ihmisistä, mustista aukoista, joihin kaikki valo ja voima katoaa.
Elämä on valintoja.
Kunnioitan ja kannustan edelleen heitä, jotka jaksavat puhua ja toimia yhteisten asioiden puolesta. Hyvässä hengessä. Niinkuin vaikka YLEn toimittaja Markku Heikkistä. Joka jaksaa uskoa politiikkaan, siihen, että asioihin voi vaikuttaa. Siihen, että muutoksia voi tapahtua myös parempaan. Kaikkea hyvää hänen pyrkimyksilleen!!!
Itsekin uskon muutoksen mahdollisuuteen. Mutta enää vain pienen ihmisen kokoisesti. Yksittäinen ihminen voi muuttua ja muuttaa elämäänsä hyvänolon, levollisuuden suuntaan. Vaikkapa kirjoittamalla. Kuten tuli taas todistettua AIKOPAn 'Luovien työmenetelmien' opiskelijoiden kanssa kaksi päivää vietettyäni. Muitakin tapoja on. Myönnän. Mutta...
Ajatusten voimaa ei voita mikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti