Tunnettavaa musiikkia

Musiikki on minulle jokapäiväistä ihastusta, ihailua ja iloa.

Kiitos mm. Feispuukin ja Juutuupin uutta musiikkia löytyy jatkuvasti. Se voi olla jotain ihan uutta, tai sitten minulle uutta vanhaa, joskus jopa todella vanhaa.

Tulin ajatelleeksi, että voi voi, kun en ennen tajunnut tykätä Johnny Cash'ista, tai en tiennyt mitään Talking Head'istä. Sitten äkkäsin, että kun löytää uuttavanhaa, freesejä musiikillisia ihastuksia ja jopa rakkauksia piisaa hamaan hamaan.

Yksi viimeaikainen musiikillinen hurahdukseni on ollut Tuure Kilpeläinen. Kun en taustakuuntele radiota, hän

oli mennyt minulta ihan ohi jo monta vuotta. Sitä paitsi 'uusi iskelmämusiikki' -leima on minulle monesti punainen vaate, tai oikeastaan harmaa, sillä en näe enkä kuule sitä.
Kun bongasin TuureKoon 'Eloon eloon!' -biisin, se teki minuun varsinkin ammatillisen vaikutuksen. Sitähän miä työkseni nykyään evankelioin. Eloa, iloa ja valoa. Halusin soittaa kyseisen kappaleen kasvuryhmässäni.

Kuten hyvällä musiikilla on tapana, TuureKoo vei minulta koko käden. Ostin hänen levyjään yksi kerrallaan. 'Ajatuksen voimalle'  höristin korvaani. Olemme TuureKoon kanssa samalla asialla, eri välinein. Hänellä on biisi ja minulla kurssi. (Tai minun kurssini tarkentui 'Ajatusten voimaksi'. Kun vankilassa on erilaisia voimia, niin tarvitaan monta ajatusta muutoksen aikaansaamiseen.)  'Yksinäisen miehen puku', 'Kanna mukanasi unelmaa', 'Pelko pois' sopivat myös ammatilliseen käyttöön.

Kuuntelin TuureKoon kappaleita ensin suht' kevyesti, mutta kun korvaan pisti huikeita lauseita, aloin kuunnella levyjä tarkemmin. Kun levyt on tuotettu hyvin, niitä kestää kuunnella. Enkä lajittele tätä musiikkia iskelmiin vaan johonkin muuhun... laulelmiin ehkä... Samaan kastiin kuin Bo Kaspers. Ja Tuomari Nurmio.
TuureKoon sanoituksissa on mainiota laululyriikkaa. Varsinkin huippulauseita. Jotka kolahtavat minuun. Joita aion työssänikin käyttää. Olen poiminut sanoituksista helmiä:

"On ikkunalaudalla kaktus, pölyinen, sitkeä
ja minä kaipaan rakkauden vettä niin että voisin itkeä."
"Povitaskussa sydämen mentävä reikä, narikkalappu ja hummaniheitä..."
"Pelko pois, pelko pois, ilman verkkoa ja valjaita minä kaadun, kaadun kohti valoa."
"Soratien kurvit sut heittävät joskus onnesta häpeään..."
"Tuol on naisia, joilla on äänekäs nauru, merkintöjä ceeveessä, ystäviä teeveessä, suutelevat poskille tapaamishetkellä, ilmaisevat itseään viidellä kielellä..."
"Viettää voi koko elämänsä vinossa... sanoa selkä väärään suuntaan kauniita unia..."
"Heikot naiset, ne vie mun voimat... Vahvat naiset, ne vie mun voimat..."
"Sinä olet vapaa niinkuin villiviini..."

Ja  'Ystävänpäivä'. Minun yksityiselämäni tässä ja nyt.

TuureKoolle kovastipaljosti kiitoksia!
-

Eilispäivänä musiikillisia helmiä esitteli minulle tyttäreni. Viksuja, ajattelevia, sanallisesti lahjakkaita nuoria musiikintekijöitä. Stig on hänen suosikkejaan enkä ihmettele. Stig vetoaa monella lailla.  'Laululeija' on kauniskin. Herra Huu: 'Työn välittämätön'. Juju: '7 ämmää'.  Ajatuksia, oivalluksia, sanallista taituruutta eikä musiikillisestikaan puuduttavaa kuten monet räppääjät, minun korvilleni.





Oli hauska tutustua.
-

Vaan välillä tulee pettymyksiäkin. Musiikillisia sellaisia.

Ismo Alanko on jo melkein kymmenen vuotta kertonut levyissään, mitä minulle kuuluu. Kaikki alkoi siitä, kun hän lauloi "Tulet siihen risteykseen, missä viitat vähenee..." juuri silloin, kun olin muuttanut pois perheeni luota. Ja selitti menneitäni, että " Siinä pienen itsemurhan tein, ihan pienen itsemurhan tein omaksi iloksein."
Sen jälkeen hän kysyi "Päästänkö irti vai pidänkö kiinni...". Ja määritteli pääni, jalopuisen 'Puupään'.
 "Onnellisuus" pohti elämääni monesta kulmasta. Ja sovitukset olivat aina vaan häikäiseviä.

Odotin paljon, kun uusin "Maailmanlopun sushibaari" oli tulossa julki. Siitä huolimatta, että levyn nimi oli minulle vieras. Huolimatta siitä, että levyä hehkutettiin etukäteen enemmän kuin lupaavaa olisi. Huolimatta siitä, että vaikka 'Harmaa on hyvä väri' oli osuva nimeltään niin hyvin mitäänsanomaton ennakkokuuntelulla.

Menneiden tähden juoksin heti levykauppaan ja istahdin kuuntelemaan levyä, jonka kansi on hieno. Erittäin hieno. Mutta levy oli suuri pettymys. En saanut siitä irti juuri mitään. En oikein edes kuullut, mitä siinä laulettiin. Vanhoissa levyissä on huippusanoituksia toisensa perään, hienoja sovituksia ja loistavasti tuotettua musiikkia. Nyt mätti kaikki.
Ainoa biisi, joka on entistä IsmoAlankoa laadultaan, on ensimmäinen eli 'Tukahdutettu tango'. 'Vanha nuorikin' menisi vielä hyvän seassa - vaikka siinä on kaksi suoraa melodiapätkää vanhoista biiseistä. (Hyvän uskoni mukaan tarkoituksella.) Mutta muut kappaleet ovat diipadaapaa, keskinkertaista mitättömämpää laululyriikkaa. Ja tuotanto tusinakamaa. Voi voi voi.
-

On tämä niin tunteellista, tämä musiikkiin suhtautuminen.

Onnekseni musiikkia tulvii huoneeseeni. Uuttauutta ja uuttavanhaa. Vanhaavanhaa ja vanhaauutta.

Sellaista se on musiikin suurkuluttajan elämä. Sanoja ja säveliä. Tunteella.

-

Aikaa arjen estetiikalle

Elämässäni on taas aikaa ja tilaa pysähtyä pienten kauneuksien äärelle.

Olimme ystävättäreni kanssa lomalla Iisalmessa. Hän on opettanut minulle kauneudesta nauttimista ilman, että sitä haluaa omakseen. Vietimme toista tuntia ihanassa vaatekaupassa. Hypistelimme ja sovittelimme mekkoja, takkeja, paitoja, puseroita ja huiveja, joihin minulla ei olisi edes varaa. Ihastelimme niiden värejä, kuoseja, leikkauksia, pieniä kekseliäitä yksityiskohtia. Tarjolla oli kaikkea ihanaa muttei itsellä tarvetta. Poistuimme kadulle kevätauringonpaisteeseen mieli vaaleanpunaisena kaikesta siitä kauneudesta, joka jonkun silmistä ja käsistä oli iloksemme kulkeutunut.

Kävimme myös muutamassa kultasepänliikkeessä, sillä olisin halunnut uuden killuttimen kaulaketjuun. En löytänyt mieleistäni, tilannetta osuvasti kuvaavaa. Illalla istuimme katsomossa odottelemassa teatteriesityksen alkamista. Pengoimme syistä ja toisista laukkujamme. Ystävättäreni poimi laukun sivutaskusta huudahduksen saattelemana oranssin puisen helmen. Hän oli ollut jossain naistenillassa, jossa piti valita jostain ystävästä muistuttava helmi. Tämä kyseinen oli muistuttanut minusta. Pujotin helmen kaulaketjuuni, ja siinä se oli! Uuden elämän merkki!
-

Musiikillnen makuni on ailahtelevaista sorttia. Levyhyllyssäni on lievästi sanottuna monenlaista musiikkia. Viimeaikainen, itsenikin yllättänyt ihastus on ollut Tuure Kilpeläinen. Joka on kaukaa katsottuna sellaista estetiikkaa, etten innostu, mutta lähempää katsottuna hän on ihan komea mies. Minun silmissäni. Hänen musiikissaankin on yllättävää kauneutta. Hän puhuu, tai siis laulaa elämästä kauniisti. "Povitaskussa rakkauden mentävä reikä, narikkalappu ja hummaniheitä. Sellainen on yksinäisen miehen puku." Huh. Hänen sävellystensä harmoniatkin ovat joissain kohdin arkiseen korvaan kauniilta kuulostavia. "Vaeltava aave" on sanaparinakin kaunis.
Hurahteluun taipuvaisena olen ostanut nyt Tuuren kaikki kolme levyä. Esteettiseen silmääni pisti levykansien samankaltaisuus. Ensin ajattelin "Mitä mielikuvituksettomuutta!". Sitten näin niissäkin harmoniaa. Ne näyttävät ihan hyvältä triona. Jatkuvuudessakin on viehätyksensä.
-

Kävin lunastamassa Kirjan ja ruusun päivänä - mikä on ideana arjen kirjallista kauneutta - Jari Tervon 'Jarrusukan'. En ole vielä osannut päättää, mitä ajattelen kirjan kannesta. Kuvasta katsottuna se näytti ankealta väreistään huolimatta. Kädessä se kaunistui. Mutta vieläkin näen siinä analogiaa hieman vasemmalla kädellä hutaistuun kirjaan, siis sen sisältöä ajatellen. Kyyninen satiirikko Tervo osaa todistetusti ajatella kauniimminkin eivätkä hänen lauseensakaan hullumpia ole. "Kannatti pitää mielessä yleisön mieltymykset. Se innostui enemmänkin vihaisista linnuista kuin viisaista tietäjistä, opettajat mukaan lukien." Terävä älykin voi olla joskus kaunista, jos niin haluaa ajatella. Ja nyt haluan. Kun kauneus on ajatusteni keskiössä.

"Siis kauneutta on. 

Rakkautta on. 

Iloa on. 

Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät puolustakaa niitä."

- Eeva Kilpi -